Tarinan kerrontaa menneistä ja tulevista asioista.

                                  Kuva T.H arkisto                                                    Kevään odotusta jo ilmassa   Lapsena olin väsymätön hiihtäjä. Talvi ei ollut minulle vain vuodenaika, vaan kokonainen maailma, joka avautui heti, kun laitoin sukset jalkaan. Hiihdin joka päivä, säällä kuin säällä. Pakkasen kirpeys poskilla, lumen narskunta suksen alla ja metsän hiljainen hengitys ympärillä – ne olivat minun valtakuntani. Lapsena ei laskettu kilometrejä, vain hetkiä. Isä tapasi tervata suksenpohjat aina syksyisin, ennen kuin lumi ehti maahan. Se oli oma pieni rituaali: vanha puuvaja, tervaämpärin tuoksu ja isän keskittynyt ilme, kun hän siveli tumman kiiltävää kerrosta suksenpohjiin. Minä seisoin vieressä ja katselin, miten terva imeytyi puuhun ja tiesin,...

                                Kuva T.H kuva arkisto                                                              Pakkastalven tarina Talvi on tänä vuonna tullut toden teolla. Aamut ovat olleet niin kirpeitä, että jo ulko-oven avaaminen tuntuu jo pieneltä rohkeusteolta. Kun astun pihalle ja hengitys muuttuu valkoiseksi huuruksi, mieleen nousevat väistämättä lapsuuden talvet Pohjois-Pohjanmaalla – ne, jolloin pakkanen ei ollut vain säätila, vaan kokonainen maailma. Lapsuudenkotimme oli 1900-luvun alussa rakennettu talo, jykevä mutta vetoisa, sellainen jossa menneiden aikojen henki tuntui jokaisessa hirressä. Talvisin iso pirtti oli kodin sydän, mutta sen lämpö ei pysynyt yllä itsestään. Joka aamu piti sytyttää tuli uuniin, ja usein vielä illallakin lisätä ...

                             Kuva-arkisto Lahjojen antamisesta – ja siitä, mikä oikeasti merkitsee Joka vuosi joulun alla puhutaan lahjoista. Mitä ostaa, kenelle ostaa, paljonko käyttää rahaa. Mutta mitä enemmän olen asiaa miettinyt, sitä selvemmäksi on tullut yksi asia: lahjat eivät ole joulun tärkein osa. Eivätkä ne koskaan ole olleet. Minusta joulu on enemmänkin lasten juhla.  Heidän silmissään on se taika, jota aikuiset usein etsivät, mutta eivät enää löydä. Lapsille joulu on jännitystä, odotusta ja iloa – aikuisille se on usein velvollisuuksia, muistettavia asioita ja kiirettä. Lahjat voivat olla kauniita eleitä, mutta ne eivät kerro ihmisestä kaikkea. Ne eivät kerro läsnäolosta, välittämisestä tai siitä, että joku oikeasti näkee toisen. Usein tärkein lahja on se, että joku pysähtyy hetkeksi ja kysyy: “Mitä sinulle kuuluu? Joulun alla huomaan usein miettiväni niitä, joilla ei ole ketään. Niitä, jotka vi...

                                       Viidakon lait sekä ensimmäinen pyöräily. Tässä taannoin tuli vastaani kadulla nainen jolla oli pieni tytär mukana. Tytöllä oli pieni pyörä joka oli ihan selvästi vasta hankittu tytölle ja nyt hän opetteli sillä ajamaan äidin valvovien silmien alla.  Kasvoin maalla 70-luvulla, ja siellä päti viidakon lait. Niinkuin tapana oli sanoa siihen aikaan. Kaikkea ei ollut saatavilla valmiina, vaan piti pärjätä sillä mitä oli. Kun päätin opetella ajamaan pyörällä ilman apupyöriä, lastenpyörää ei tietenkään ollut. Eikä kukaan valvonut pyörällä opettelua. Isä piti kiinni tarakasta eikä aina sieltäkään. Pyörän kyytiin noustiin rappusilta. Ratkaisu löytyi miesten valtavasta pyörästä, johon pujottauduin tangon välistä kuin pieni seikkailija. Pyörä tuntui jättiläiseltä. Polkimet olivat kaukana, ohjaustanko korkealla ja koko laite enemmän kuin vähän pelottava. Ta...

                                              Kuva: Tuula Huovisen kuva-arkisto Loin tämän blogin itseni ja muiden iloksi. Haluan jakaa tarinoita matkoista, joita olen tehnyt lapsuudesta tähän päivään saakka. Jokainen muisto ja jokainen hetki sekä jokainen kertomus on osa polkua, joka on tuonut minut tähän päivään. Toivon, että löydät näistä tarinoista iloa, samaistumisen hetkiä ja ehkä myös inspiraatioita omiin matkoihisi.                                                   Kuva: Tuula Huovisen kuva-arkisto                                                     Joulun sanoman alku Lapsena jouluaatto oli täynnä odotusta ja taika...