Kuva-arkisto

Lahjojen antamisesta – ja siitä, mikä oikeasti merkitsee

Joka vuosi joulun alla puhutaan lahjoista. Mitä ostaa, kenelle ostaa, paljonko käyttää rahaa. Mutta mitä enemmän olen asiaa miettinyt, sitä selvemmäksi on tullut yksi asia: lahjat eivät ole joulun tärkein osa. Eivätkä ne koskaan ole olleet. Minusta joulu on enemmänkin lasten juhla. Heidän silmissään on se taika, jota aikuiset usein etsivät, mutta eivät enää löydä. Lapsille joulu on jännitystä, odotusta ja iloa – aikuisille se on usein velvollisuuksia, muistettavia asioita ja kiirettä.

Lahjat voivat olla kauniita eleitä, mutta ne eivät kerro ihmisestä kaikkea. Ne eivät kerro läsnäolosta, välittämisestä tai siitä, että joku oikeasti näkee toisen. Usein tärkein lahja on se, että joku pysähtyy hetkeksi ja kysyy: “Mitä sinulle kuuluu?

Joulun alla huomaan usein miettiväni niitä, joilla ei ole ketään. Niitä, jotka viettävät joulun yksin – ei siksi, että haluaisivat, vaan siksi, ettei ole vaihtoehtoa. Heille lahjapaperi ja koristeet eivät merkitse mitään. He kaipaavat jotakin paljon yksinkertaisempaa: tulla nähdyksi.

Ystävällinen sana, viesti, soitto tai pieni hetki toisen kanssa voi olla enemmän kuin mikään paketti. Joskus se voi olla jonkun koko joulun tärkein hetki.

Ehkä tärkein oivallus on tämä: joulun ei tarvitse olla kulutusjuhla. Sen voi rakentaa lämmöstä, rauhasta ja ihmisistä. Ja jos voi antaa jotakin, se voi olla aikaa, kuuntelemista tai läsnäoloa – asioita, joita ei voi ostaa.

Olipa joulu millainen tahansa, toivon että löydät siihen edes yhden pienen hetken, joka tuntuu omalta. Lämmintä joulua sinulle.