Kuva: Tuula Huovisen kuva-arkisto

Loin tämän blogin itseni ja muiden iloksi. Haluan jakaa tarinoita matkoista, joita olen tehnyt lapsuudesta tähän päivään saakka. Jokainen muisto ja jokainen hetki sekä jokainen kertomus on osa polkua, joka on tuonut minut tähän päivään. Toivon, että löydät näistä tarinoista iloa, samaistumisen hetkiä ja ehkä myös inspiraatioita omiin matkoihisi.

                                                  Kuva: Tuula Huovisen kuva-arkisto

                                                    Joulun sanoman alku

Lapsena jouluaatto oli täynnä odotusta ja taikaa. Lumi narskui kenkien alla, kuusi tuoksui pirtin nurkassa ja kynttilät loivat pehmeän valon huoneeseen. Minä uskoin joulupukkiin koko sydämestäni – siihen, että hän saapuu lahjasäkki selässään ja tuo mukanaan joulun ihmeen. Itseasiassa taisin olla 7 vanha, kun halusin uskoa vielä tuohon joulun ihmeelliseen salaisuuteen, jonka vain lapset osaavat nähdä.

Illan hämärässä kuulin, kuinka ulko-ovi kolahti. Joulupukki oli tullut! Sydän pamppaillen juoksin kamarin ikkunaan, mutta jokin kiinnitti huomioni: pihan perällä saunakammarin ovi oli jäänyt raolleen, josta näin kaiken mitä siellä tapahtui

Saunakammarissa, näin jotain, mitä en ollut koskaan kuvitellut. Siellä joulupukki seisoi penkin ääressä ja vaihtoi vaatteita. Pukin takki oli ripustettuna koukkuun, ja siellä hän pujotti jalkaansa villahousuja. Hänen valkoinen partansa näytti hieman vinolta, ja siinä samassa joulupukkiin uskoni särkyi.

Mutta samalla ymmärsin jotakin tärkeää. Joulupukki olikin vain satuhahmo – hän oli vain ihminen, joka halusi tuoda iloa ja lahjoja. se teki joulusta vieläkin merkityksellisemmän lapsen silmissä. Tälläkertaa tuo satu joulupukista vain tuntui teennäiseltä. Olihan joulukki nyt karvaasti paljastunut.

Kun pukki astui sitten pirttiin, takki yllään ja säkki olallaan, minä nyt tiesin  tuon kaiken olevan vain huiputusta. Taisinpa vetäistä naamarinkin pukilta pois, että näkisin kuka pukki oikein oli. Seuraavana jouluna meillä ei enää pukki käynytkään. Lahjat jaettiin ihan vain perheen kesken. Nykyisin joulusta tekee erityisen se, että tunnen siitä enemmän rauhaa, kiitollisuutta ja yhdessäoloa rakkaimpien ihmisten kanssa. Kristillinen sanoma joulusta antaa levon. Ei vain ulkoista lepoa, vaan myös sisäisen levon ihmiselle. Joulu muistuttaa, että kerran maailmaan syntyi Jeesus lapsi tuoden ihmisille toivoa pelastumisesta.

Jeesus syntyi Betlehemissä eläinten talliin, koska ei ollut majataloa, johon Maria ja Josef olisivat sopineet yöksi. Jeesuksen syntymästä enkelit ilmoittivat lähiseudun paimenille ilosanoman. " Teille on tänä päivänä syntynyt vapahtaja, joka on Kristus, Herra Daavidin kaupungissa. Kaukana idässä kolme itämaan tietäjää seurasivat tähteä, joka vei heidät  lapsen luokse ja löysivät Hänet seimestä makaamasta.

Tietäjät polvistuivat ja antoivat lahjaksi kultaa, mirhaa ja suitsuketta. Näin joulunsanoma sai alkunsa, länsimaissa kuin myös Suomessa, jolloin lahjojen antaminen ei ole vain tavaraa. Se on symbolina rakkaudesta ja kiitollisuudesta . Olihan Jeesuksen syntymä lahja koko maailmalle, joka toi toivoa, rauhaa ja valoa pimeyden keskelle.

Hyvää joulun odotusta.