Tuula H:n kuva arkisto

Helmikuu ja neljän vuodenajan ilo

Helmikuu on perinteisesti talvikuukausi, ja juuri nyt sen huomaa joka päivä. Lumi narskuu kengän alla, ilma on kirpeää ja taivas hehkuu vaaleanharmaana sekä välillä monin erisävyin. Toki joulun jälkeistä aikaa kun eletään niin muutosta on tullut. Valo palaa päivä päivältä aikaisemmin, ja se saa koko kuukauden tuntumaan kuin hiljaiselta välisoitolta ennen kevään suurta alkusoittoa.

Olen usein miettinyt, miten onnekas olen, että saan elää maassa, jossa on neljä vuodenaikaa. Jokainen niistä näyttää luonnon eri puolen — talven rauha, kevään herääminen, kesän kukkaloiston runsaus ja syksyn lempeä haikeus kun maa valmistautuu talveen. Ne rytmittävät elämää tavalla, jota ei aina edes huomaa ennen kuin pysähtyy miettimään kaikkea tätä.

Helmikuu muistuttaa siitä, että vuodenaikojen vaihtelu ei ole vain pelkkä säätila. Se on sitä, että osaa iloita pienistä merkeistä: auringonsäteestä, joka osuu keittiön pöydälle eri kulmasta, tai siitä, että linnut laulavat hieman rohkeammin kuin viime viikolla.

Ehkä juuri siksi helmikuu tuntuu tänä vuonna erityisen hyvältä. Se on kuin lempeä muistutus siitä, että mikään ei pysy paikallaan. Vuodenajat vaihtuu halusimme sitä tai emme — ja juuri siinä on jotakin lohdullista. Vuoden kiertokulku tekee neljästä vuodenajasta kauniit ja omannäköiset.

Kommentit

Suositut tekstit